© auli kokkonen 

rumpu

Jos joku, niin kierto.

Elämän rytmi.

Loittonee ja palaa,

kun luulee menettäneensä,

saakin takaisin.

Saadusta saa luopua.

Tämän tunnen jo.

Välittäisinkö, huolisinko.

Tulen kaiken omistamaan ja

kaikesta saan luopua.

Rummutan. Se on hienoa, syvällistä ja koskettavaa. Kesällä 2018 sain rakentaa ensimmäisen rumpuni Juha Heiniön opastuksella. Helmikuussa 2019 tein kannuksen, jonka kanssa harjoittelen nyt.

Soitan rumpua itsekseni ja välillä otan sen mukaan ohjaamiini joogiin ja rummutan loppurentoutuksen. Rumpurentoutus on kokeilemisen arvoista, rumpu resonoi solutasolla ja hajoittaa ajattelun, mikä mahdollistaa syvän rentoutuksen ja ehkä meditatiivisenkin tilan. Rummun syke rakentaa salaperäisiä polkuja ja kurkistusaukkoja olevaisuuteen.

Pienen rumpuni kehä on tammea ja kalvo poron nahkaa. Kannuksen kehä on haapaa, seppele pajua, kahva katajaa ja kapula omenapuuta, kalvo poroa. Kiitos.